-sivullisuus-

Jos ihminen ei osaa päättää miten haluaa elää tai mitä elämällään

haluaa tehdä, voidaan melkein sanoa ettei häntä ole olemassa.

Hän on vain jonkinlainen oman elämänsä sivustaseuraaja.

"Piintynyt" on yksi minun alter egoistani. Kuvaan hänen kauttaan

 sivullisuutta, ja sitä että kummallisessa nykymaailmassa

sivullisuus on melkein edellytys sille, että maailmaa pystyy

hahmottamaan.

Sivustaseuraaja näkee mitä tapahtuu, kaikenlainen turha

vouhotus ei rasita hänen aistejaan. Yksinäisyys sopii

sivustaseuraajalle, joten hahmo on pinttynyt poikamies

"piintynyt", mutta hän kärsii PMS-oireista

(poikamies mutta seurustelee).

                                       -Olemassalolo-

Sivullisuus ja se ettei ole olemassa, ovat kaksi eri asiaa.

Mekaanisen yksioikoisesti ajateltuna sivullisuuden voidaan

ajatelella olevan puolimatkassa pois olevaisuudesta, jossain

olemassaolon ja olemattomuuden välillä. Näin ei kuitenkaan

ole. Sivullisuus on monissa tapauksissa jopa täydempää

olemassaoloa kuin sellainen, joka ei kyseenalaista mitään ja on

tekopyhästi "täysillä mukana".

Sivullisuudessa piilee myös sudenkuoppia. Sivullisuuteen

taipuvainen voi helposti alkaa pitämään itseään muita parempana.

Hän voi alkaa pitämään sitä ettei pärjää muiden joukossa,

jonkinlaisena hyveenä. Sivullinen voi myös syrjäytyä.

Syrjäytyminen on sivullisuuden tahdoton muoto.

Sivullisuuden on oltava oma tietoinen valinta, eikä mikään

ajautumisen seuraus. Siinä lienee sivullisuuden ja syrjäytymisen

välinen ero.

Seuraavassa pinttynyt poikamies "Piintynyt" vaihtaa

syrjäytymisensä sivullisuudeksi, mutta syrjäytyy uudestaan.

                                              Piintynyt tekee päätöksen

Piintyneemme oli hyvällä tuulella. Hän hymyili kävellessään ja suorastaan vaani tilaisuuksia päästä vaihtamaan muutama sana kenen tahansa kanssa. Hyvä tuuli oli piintyneellemme niin harvinaista, että hän ryhtyi miettimään syytä siihen. "Ehkä minuun on kerääntynyt liikaa energiaa", mietiskeli hän ja pomppi hetken paikallaan. "Ehkä voimavarani ovat viimein käytössäni. Tuntuu kuin jaksaisin enemmän. Minulla on sellainen vieterimäinen tunne, että venyn ja paukun vaikka mihin".

Piintyneemme uuteen helppoon olotilaan kuului että sosiaalinen käyttäytyminen, kaikenlaiset tilanteet muiden ihmisten kanssa ja muu sen sellainen sujuivat. Vanhana jännittäjänä piintyneemme ihmetteli tätä uutta asiantilaa. Vanhana pessimistinä hän arveli sen olevan vain jonkinlaista lopun alkua. Hän mietiskeli asiaa hetken. Epävarmuuden tilansa vuoksi heräsi piintyneessämme eloon viisastelija. Viisastelija lausui:

-"Ehkä kyseessä on vain valheen ironian synnyttämä euforia ennen viimeistä pudotusta. Ehkä pian jostain kuuluu huuto: se on total kountdaun, ja enkelikuoro kirkuu: se on menoa.

Huolimatta viisastelijan pessimismistä, tuli piintyneemme aina vain paremmalle tuulelle. Viisastelija ei hellittänyt:

-"Lopun alkua tai mitä sitten lieneekin. Voihan tuo olla alunkin loppua. Mutta minkä alun. Ehkä tuo on sinun liioitellun optimismisi alun loppua. Alut hahmottuvat ensin täynnä optimismia, mutta palaavat pian takaisin vanhaan. Niin on parempi sillä tulevaisuus on aina arvuuttelua. Sellaista se on kun on epätietoinen. Sinun pitäisi saada asioistasi edes jonkinlaista vihiä tai tolkkua. Sinun pitäisi saada jonkinlaista etukäteistietoa. Vai oletko saanut. Etkö. Koska et ole mitään etiäisiäkään nähnyt. Sinun on vaikeaa nähdä tulevaisuutta. Sen joka on epätietoinen, on vaikea olla tyytyväinen mihinkään. Eikö niin, osuinko oikeaan.

Mutta taivaan talikynttilät. Näitkö sinä tänään sateessa kengännauhan ja kaksi matoa. Mihin aikaan se olikaan. Oliko se kello 17. Kengännauha näytti ihan madolta, eikö näyttänytkin. Sen vieressä oli kaksi elävää matoa. Ne pitivät kengännauhaa kaverinaan. Se näytti oudolta, eikö näyttänytkin. Ehkä se ei kuitenkaan ollut mitään sen vakavampaa. Ehkä ne olivat vain kaksi matoa ja kengännauha. Voit sinä sitä asiaa tietysti mietiskellä ja yrittää etsiä siitä jotain viitteitä tai vihjeitä tulevaisuudellesi. Ei siitä mitään haittaakaan ole, vai onko".

Piintynyt sai hetkeksi omat ajatuksensa kokoon. Hän työnsi ne viisastelijan puhetulvan väliin. Syntyi kaaos, mutta puolella aivolla piintynyt poikamiehemme onnistui pitämään lyhyen hätäkokouksen ja päätti toimia.

-"Minun täytyy tehdä päätös kurssin suhteen. Oma pessimismini repii minua kovaa vauhtia alaspäin. Minun täytyy pomppia nopeasti työväenopiston kansliaan, ja ilmoittautua jännittäjäkurssille.

Kurssi alkoi viikon päästä ilmoittautumisesta. Piintyneemme avasi luokan oven. Hän tuli paikalle hiukan myöhästyneenä. Ensimmäinen tunti oli alkanut.

-"On jollain tavalla niin vapauttavaa tulla tänne, tähän aihepiiriin, tähän aatemaailmaan, kulttuurin kehtoon ja kaikkeen sellaiseen.", aloitti joku. Noin viisi minuuttia myöhemmin hänet keskeytettiin, jotta muillakin olisi ollut mahdollisuus kertoa, miksi olivat kurssille tulleet ja mitä siltä odottivat. Piintyneellemme tarjottiin tuolia alle. Seuraava vuorossa jatkoi:

-"Kun meitä välimeren alueen kulttuurien luentoihin osallistujia pyydettiin kertomaan miksi me olemme tänne tulleet ja mitä me tältä kurssilta odotamme, en aluksi tiennyt mitä kertoisin. Sitten mieleeni muistuivat ne huikaisevat näkymät jotka". Kolme minuuttia myöhemmin hänet keskeytettiin ja piintyneemme huomasi tulleensa väärään luokkaan. Hän vaihtoi luokkaa. Seuraavassakin luokassa oli oppilaiden esittely meneillään:

-"Ihmisen pitää löytää omat voimavaransa ja ne kanavat, joiden kautta hän voi ajaa omia asioitaan. Pitää löytää oma viitekehys ja dynaaminen tahtotila. Siksi olen täällä. Haluaisin myös tietoa verkostoitumisesta, ja siitä miten erilaiset, tavallaan myös epävirallisemmat järjestötasot ja tahot, lainsäädäntö, kunnallispolitiikka, samoin kuin koulutuspoliittiset ja muut instanssit, voivat kehittää synergiaa siitä tietoisuudesta, joka yhdistää kaikkia innovatiivisia toimia ja toimijoita". Puhujaa pyydettiin lopettamaan. Noin kaksi minuuttia myöhemmin hän lopetti. Piintyneellemme tarjottiin taas tuolia ja hän oli varma, että kyseessä oli nyt oikea kurssi. Pian hän joutui kuitenkin poistumaan.

Harhailtuaan jo hieman epätoivoisena käytävillä, hän löysi viimein oman luokkansa. Myöhästyminen sopi kuvioihin, sillä väärään aikaan saapumisesta aiheutuneen hämmingin turvin hän saattoi huomaamattomasti asettua penkkiriviin.

-"Esitelkää itsenne lyhyesti ja kertokaa miksi olette tulleet juuri tälle kurssille", sanoi vetäjä. Kukin kertoi miksi oli tullut, ja myös vähän sellaista mitä oletti muiden haluavan kuulla. Vetäjä kertoi aiheestaan yleisesti, sekä siitä mitä kurssilla tultaisiin tekemään. Hän kertoi miten esiintymisjännitystä voidaan lieventää, miten puheesta saadaan selkeämpää, miten tehdään fyysisiä harjoituksia, pariharjoituksia, hengitystekniikkaa ja muuta.

Piintyneemme kävi kurssiaan väsyneenä mutta onnellisena. Vääjäämättömät vänkytykset odottelivat vuoroaan jossain taka-alalla. Tarmonpuuskan laamaannuttamina ne olivat asettuneet lepäämään, eivätkä nostaneet päätään. Viisastelijakin oli täysin hiljaa. Kun piintyneemme olotila jonkin ajan päästä kurssin jälkeen, oli jälleen palautunut normaaliksi, heräsivät ne eloon.

Totuuden nimissä onkin sanottava, että vääjäämättömillä vänkytyksillä, viisasteluilla ja muilla karvailla kommenteilla, on aivan yhtä suuri oikeus olla olemassa ja sanoa omat tylsät mielipiteensä ja matalat kommenttinsa.

-"Kuka voisi arvottaa hyviä ja huonoja tunnetiloja. Miltä pohjalta ne muka määriteltäisiin. Mitä käytettäisiin referenssinä tuonlaisessa määrittelyssä ja voiko mitään yleensäkään mitenkään määritellä. Jonkunhan täytyy aina olla se määrittelijä.", letkautti viisastelija.

Syksy oli pimeä, kylmä ja harmaa. Piintynyttämme koetteli väsymys, flunssa ja kaikkinainen motivaation puute. Hän unohti hyvät päätöksensä, koska oli niiden vallitessa jo tehnyt jotain sellaista, johon oli ainakin hetken ollut tyytyväinen.

Hyvä Lukijamme nyt varmaankin ihmettelee, mitä väärää piintyneemme teki. Hänhän kävi kurssinsa loppuun. Ei hän tehnyt mitään väärää, paitsi ehkä sen että rupesi lepäilemään laakereillaan. Hän alkoi paistattelemaan omien saavutustensa loisteessa. Hän teki päätöksiä, muttei enää myöhemmin kyennyt toimimaan niiden hengessä.

Hyvä Lukija nyt ihmettelee, mitä nuo päätökset olivat. Kertoja ei voi vastata, koska ei tiedä. Lukija epäilee että kertoja tietää asiasta enemmän muttei kerro. Kertoja ei tiedä mitään muuta kuin sen, ettei piintyneemme ehkä itsekään tiennyt. Muutenhan hän olisi myös kurssiin jälkeen toiminut parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan.

Toinen kysymys kuuluu: "jos ne kerran olivat niin hyviä päätöksiä, niin miksei niitä sitten tehty jo aikaisemmin". Kertoja ei voi vastata tähänkään kysymykseen. Hän otaksuu ettei edellä kuvattu täysin vastaa sitä miten asiat oikeasti tapahtuivat.

Ymmärrettävästi ja oikeutetusti hyvä Lukija nyt huutaa:"eihän tuo ollut mikään vastaus".

Kertoja on myös sitä mieltä ettei tuo ollut mikään vastaus.

-"Lukijamme reaktio on hieman liian voimakas. Kyseessähän on vain teoreettinen asia", totesi piintynytkin herättyään tilanteen aiheuttamaa reaktioon.

-"Kertoja on puolueellinen ja jättää asioita kertomatta, siis valehtelee", saa lukija huudettua punakoilta kasvoiltaan (kenelläpä meistä ei olisi punakat kasvot kun huudamme).

-"Maltti on valttia. Jotain jäi ehkä sanomatta, mutta ei se mitään kovin tärkeää voinut olla. No hyvä on, hyvä on. Myönnetään. Sanomatta jäi se, että hyvät päätökset tehdään tavallisesti vasta sitten kun on todella pakko. Mieluiten tehtäisiin aina vain huonoja päätöksiä, ja oltaisiin muutenkin kelvottomia. Suurin osa ihmisistä käyttäytyy niin. Onhan se senkin takia kaikkein helpointa", sanoi kertoja.

-"Kaikkein kelvottomimmat pääsevät kaikkein helpoimmalla", sanoi piintyneemme.

-"Tätäkö sinä lukija halusit, tämänkö halusit kuulla. Tämähän oli itsestään selvää. Tämän jälkeen jätän sanan "hyvä" pois sanan "lukija" edestä. Perusteluna voin sanoa

vain sen, että edellisen johtopäätöksen valossa me olemme kaikki kelvottomia". - -"Anteeksi mutta minä en voi olla sanomatta muutamaa painavaa argumenttia tuotakin edellä lausuttua typeryyttä vastaan. Kaikkein kelvottomin ei pääse helpoimmalla monestakaan syystä. Ai miksikö? Ensinnäkin hänellä on vähiten taitoja, lyhyin pinna, heikoimmat hermot ja kaikkein paatoksettomin, mutta ehkä kuitenkin kaikkein paatunein mieli. Hän ei siis suinkaan pääse helpolla, vaan haksahtaa jo luontonsakin puolesta jokaiseen sudenkuoppaan. Oletteko unohtaneet psykologian. Oletteko ryhtyneet ihannoimaan vulgäärejä ja aivottomia", kysyy lukija ja hänen raivokkuutensa on ymmärrettävää. Kertoja toteaa, ettei voi puhua kenenkään toisen puolesta ja mitäpä hän asiasta muutenkaan ymmärtäisi.

-"Piintyneemme ei ole sen kelvottomampi kuin muutkaan", sanoo kertoja kuitenkin tuohtuneena.

-"Tämä tilanne loukkaa minua. Minusta keskustellaan kuin jostain tahdottomasta oliosta", sanoi piintynyt.

-"En kuullut mitään.Voidaanko siis sanoa että hän on elänyt niin hienosti, ettei hyviä päätöksiä ole aikaisemmin tarvinnut tehdä. Voimmeko hyvällä omalla tunnolla vain todeta, että piintyneemme oli aikaisemmin kelvoton nahjus ja on sittemmin siitä vähän toennut", kysyy lukija.

-"Vaikka hyvä lukija noin ajatteleekin - ja voihan hän olla siinä jonkin verran oikeassa, ei meille - sikäli kun vaatimaton kertojamme mistään mitään ymmärtää - voida tulla sanomaan että piintyneemme olisi ollut huono tai kelvoton. Sitäpaitsi on muutenkin varottava menemästä liian suuriin yleistyksiin ja liian suuriin kokonaisuuksiin. Suurin osa ihmisistä on arvon kertojallemmekin tuntematonta porukkaa".

-"Puhu omissa nimissäsi vaan", sanoi piintynyt.

-"Asiantilan ollessa piintyneemme osalta, ainakin joiltain osin näin kehnossa jamassa, ehdotankin ettei häntä enää verrattaisi mihinkään tuntemattoman kokoiseen, epämääräiseen ja jollain tavalla hahmottamattomaan yleiseen ihmismassaan. Piintyneemme on oma yksilönsä ja tekee omia itsenäisiä ratkaisujaan", sanoi Lukija.

-"No sieltä se vihdoin tuli. Asiani ovat aivan loistavasti, enkä koe että missään voisi olla mitään parantamisen varaa", tuumiskeli piintyneemme. Toisaalta hän oli myös hyvin tietoinen siitä, että elämä oli täynnä yllätyksiä.

-"Kovinkaan usein ei tavallinen pieni ihminen voi mitään kohtalon koville kourille. Kohtalo ottaa myrskyihinsä ja vie mennessään", mietiskeli hän.

-"Jo loppukoon jaarittelu. Palatkaamme vihdoin asiaan", lausuu närkästynyt lukijamme,. Vai olinko oikeassa hyvä lukija (hyvä jälleen).

Niin mistä olikaan kysymys. Ai niin siitä, että piintyneemme teki jotain päätöksiä. No ne nyt olivat niin pieniä ja mitättömiä, ettei niillä ollut merkitystä. Tietääkseni - hän kertoi siitä kun asiaa häneltä kysyin - päätti piintyneemme siivota yhden pöydän, hyllyn tai muun tason kaltaisen pinnan joka päivä. Näin olisi hänen asuinympäristönsä siistiytynyt vähä vähältä ja vakain tuumin. Kurssista hän ei kertonut mitään kenellekään.