Tässä kertomuksessa pinttynyt poikamies "piintynyt"

lopettaa opiskelunsa, kärsii "PMS"-oireista ja työskentelee

korkean teknologian yrityksessä, kiitäen läpi joulupyhien

 kuin höyryjyrä.

Piintynyt poikamies päätti jälleen mennä töihin. Olihan hän

viettänyt jo jonkin aikaa tavallaa lomaa koska oli ollut

työttömänä. Vähän aikaisemmin hän oli ollut puoli vuotta

sairaalassa työllistettynä. Kun tuo työ oli loppunut, hän oli

jälleen ollut työtön.

Lojuttuaan kesän, päätti hän jälleen ryhdistäytyä.

"On ihan pakko keksiä jotain, muuten sosiaalit tekevät

sen puolestani", tuumiskeli piintyneemme. Hän käveli

työvoimatoimistoon ja selasi avoimet työpaikat.

Pienen harjoittelun jälkeen hän oppi tekemään jonkinlaisia

työhakemuksia eri tarkoituksiin. Ensin hän yritti television

ihmeelliseen maailmaan työllisyyskurssille. Sinne hän ei

kuitenkaan päässyt. Hän myöhästyi pääsykokeen toisen

vaiheen alusta noin vartin, mikä hieman huononsi

mahdollisuuksia. Tai ehkä hän myöhästyi sen takia,

ettei ollut niihin mahdollisuuksiin niin paljoa uskonutkaan.

-Miten sinä luulet tiimityön sujuvan, jos yksi myöhästyy,

puhutteli kolmas pääsykokeen järjestäjä piintynyttämme.

-Meinaatko jatkossakin myöhästyä, lisäsi toinen. "En tietenkään enää myöhästy, pitäisihän heidän ymmärtää että tämä oli vahinko", tuumaili piintynyt poikamiehemme loukkaantuneena, muttei sanonut mitään ääneen. "Pääsykokeessa on oltava kiltisti". Hän oli herännyt ajoissa, mutta jättänyt aikataulunsa liian tiukaksi. "Myöhästyminen on hyvä keino lieventää jännitystä", oli hän huomannut mietiskelevänsä. Matkalla hän oli hakenut kahvin. Se oli ollut liian kuumaa ja oli hidastanut kävelyä ja juomista. "Tämäkin vielä", oli hän ajatellut. Lisäksi matka kotoa opistolle oli ollut yllättävän pitkä. "Jännitystä lieventääkseni myöhästyin ja se aiheuttaa nyt lisää jännitystä, hassua", tuumaili hän. "Keksisinpä nyt jonkin hyvän tekosyyn joka pelastaisi tästä pinteestä". Hän muisteli entistä työkaveriaan, joka oltuaan viikon omalla lomalla oli kertonut että hänen isänsä oli kuollut. Aluksi kukaan ei ollut uskonut häntä. Niin epäluuloisiksi ihmiset helposti tulevat toisiaan kohtaan. Pääsykoetehtävä suoritettiin, mutta piintyneemme ei päässyt televisioon yleismieheksi.

Työnhakukaavakkeet tuottivat kaksi haastattelua elektroniikkafirmoihin, mutta kummassakaan piintyneemme ei pärjännyt. Rubberfluxilta, jonne hän oli koemielessä lähettänyt hakemuksen, ei kuulunut mitään. Piintynyt päätti yrittää kouluttautua. "Saan sitten isona parempaa palkkaa", mietiskeli varhais keski-ikäinen piintyneemme. "Mihin suuntaan voisin vielä isontua. Ehkä leveyssuuntaan", mietiskeli hän sitten.

-Yritin toiselle alalle. Sinne oli pääsykokeet, mutta en päässyt niistä läpi. Sen takia olen nyt vähän myöhässä tästä koulujen alkamisesta, selitti piintynyt työvoimatoimistossa. Hänellä oli tuuria sillä virkailija onnistui laittamaan hänet jo alkaneelle kurssille.

Ammattikoulu alkoi. Seniorit kerääntyivät luokkaan. Piintyneemme oli tunnin epätoivoisen harhailun jälkeen, onnistunut löytämään oikean luokan. Niinpä hän oli vain puolisen tuntia myöhässä. "Ensimmäisenä päivänä ei tarvitse olla ajoissa, koska eihän ne silloin vielä mitään opeta", mietiskeli piintyneemme, ja oli sikäli oikeassa että puoleen päivään saakka ilmoittautui myöhästyneitä senioriopiskelijoita. Keskimääräisesti piintyneemme oli oikeastaan ollut varsin ajoissa.

"Hoh hoijaa, onpas täällä tylsää, tätäkö koulu sitten on", tuumaili hän tunnilla. Työharjoittelujakso alkaisi kuitenkin jo viikon kuluttua, joten hän päätti sinnikkäästi jatkaa.

Tunnit kuluivat. Koulussa elettiin nuorten ammattikoulun tahtiin. Se tarkoitti kahdeksaa tuntia, ruokatuntia ja kuutta välituntia. Senioriluokka seisoi säädetyt kymmenen minuuttia hiljaisuuden vallassa tupakoiden ja jääkiekosta ta jalkapallosta jutellen. Nuoret juoksentelivat ympärillä, huudellen ja mekastaen kuin peruskoulussa. "Tämä on sietämättömän tylsää, en kestä enää hetkeäkään", mietiskeli piintyneemme.

Viikon viimeisenä päivänä olivat oppilaat saaneet valita harjoittelupaikkansa. Piintynyt ei ollut vielä tottunut säännöllisiin aamuherätyksiin, eikä osannut pitää puoliaan. Hänen jo omasta mielestään etukäteen varaamansa työharjoittelupaikka meni valppaammalle. Hyviä paikkoja oli kuitenkin vielä tarjolla. "Pääsen Jaffan putkiliikkeeseen. Onhan se vähän kaukana tietokoneista ja muista sellaisista, mutta siitä voisi saada hyväpalkkaisen ammatin", mietiskeli hän.

Putkiliikkeessä alkoi uusi maanantai työharjoittelun merkeissä. Piintyneemme harjoitteli jälleen tupakointia muiden oppilaskolleegojensa kanssa. "Tokaisemme noin puolen tunnin välein jotain toinen toisillemme, kuin tarkistaaksemme olemmeko vielä hereillä. Olenkohan minä motivoitunut", mietiskeli hän.

Piintyneemme ei aluksi oikein tuntunut pärjäävän miehisessä ympärisössään. Pian hän kuitenkin oppi sanomaan asiansa lyhyemmin ja voimakkaammin, ikäänkuin vähän uhkaavassa tilanteessa sanotusti ja tukahtuneesti ilmaisten. Se kuulosti miehekkäämmältä muttei kovinkaan sydämelliseltä. Krapulassa se tuntui onnistuvan oikein hyvin. Miehen täytyi puhua kuin keskeltä elämänsä koettelemuksia, ja krapula oli luonnollisesti tuonlainen koettelemus. Kuitenkaan ei hän vähäpuheisuutensa, jalkapallon, jääkiekon tai autoilun puutteellisen tietämyksensä vuoksi, ollut ainakaan omasta mielestänsä kovinkaan suosittu. "Minua kuitenkin arvostetaan jonkin verran. Se on tärkeää, sillä sen pohjalta osaan sitten itse arvostaa itseäni", pohdiskeli piintyneemme, meidän kaikkien tuntemia, mutta ihmiselämässä aina niin vaikeita paradokseja ja fraaseja.

Työharjoittelupaikalla oli ammattikoulun opettajan tuttuja ja tämä halusi auttaa firmaa, järjestämällä paikalle mahdollisimman paljon työharjoittelijoita eli ilmaista työvoimaa. Tästä oli seurauksena se, että kaikki viisi työharjottelijaa taistelivat vähistä töistä, saadakseen aikansa edes jotenkin kulumaan. Perjantaina piintynyttämme pyydettiin puhelimeen. Hän ihmetteli soittoa.

-Me täällä Rubberfluxissa olemme tulleet siihen tulokseen, että sinä olet sopiva mies meidän yritykseemme. Milloin voit aloittaa? Kysyi ääni luurissa.

-Olen nyt ammattikoulussa mutta voin aloittaa heti kun se vain käy, vastasi piintyneemme. Opettaja ja muut oppilaat olivat eri mieltä hänen ratkaisunsa järkevyydestä. "Saan heti palkkaa ja pääsen työelämään. Rubberin papereilla saan sitten hyvin töitä. Kouluttaudun työn ohessa ja etenen. Piintynyt kuvitteli jo itsensä uraputkeen.

Ihmeekseen hän pääsi heti vakituiseksi työntekijäksi. Nyt hän oli osa Rubberia eli Rubberfluxia, suurta suomalaista menestystarinaa. Hän oli ollut jo melkein menettää toivonsa. Hän oli lähettänyt kymmeniä työhakemuksia, ilman että yhteenkään oli edes vastattu. Hän oli päässyt kahteen haastatteluun, mutta ei sen pidemmälle.

Piintyneemme selvitti Rubberin pääsykokeet rimaa hipoen, ja pääsi työpaikan varsinaiseen haastatteluun. Haastattelu sujui suhteellisen jouhevasti ja työnjohtaja valitsi hänet, vaikka he tuntuivat olevan ihmisinä aivan eri tyyppisiä. Ilmeisesti piintyneemme olemus hiveli työnjohtajan itsetuntoa, tämä kun vaikutti hintelän piintyneemme rinnalla voimamieheltä . Toinen ja ehkä ratkaiseva seikka oli basson soitto. Kun työnjohtaja kysyi harrastuksista, totesivat he molemmat olevansa basisteja. "Neljän kielen mafia", mietiskeli piintyneemme.

Vuosisadan alussa oli Rubber, nykyinen Rubberflux, ollut vain tavallinen konepaja. Siellä oli tehty sen ajan tietämyksen pohjalta kaikkea sähköön ja mekaniikkaan liittyvää. Sitten oli legendaarinen tohtori Ulenius tehnyt nerokkaan keksintönsä eli magneettiuunin. Sen avulla Rubberflux oli ponkaissut teknologisessa osaamisessa suoraan maailman huipulle. Kun vielä firman johtokuntaan oli saatu talousnero Sallinen, oli firman menestyskuvio ollut taattu.

Kun piintynyt saapui Rubberfluxiin, oltiin Tohtori Uleniuksen käänteentekevän magneettiuunin pohjalta kehitettyä kuudennen polven magneettisovellutusvälineistöä juuri ajamassa sarjatuotantoon. Kehittelyvaihe oli kuitenkin kestänyt oletettua kauemmin, mikä hermostutti piintynyttämme, ja varmasti myös monia muita yhtiön hallinnon portailla.

Työntekijöiden oli määrä siirtyä asteittain vanhasta standard - tuotteesta uuden volym - tuotteen puolelle. Samalla kun standardin volyymi vähenisi, volymin kasvaisi.

Piintyneemme ei kuitenkaan osannut ratkaista hetkeä jolloin hänen olisi järkevintä hypätä volymin puolelle. "Jos nyt hyppään, joudun tekemään kesälläkin töitä. Standiksessa taasen on koko ajan tuotantokapasiteetin suvantovaiheita, niin että kesän saisi viettää siellä varsin lokoisasti. Toisaalta jos en nyt siirry uuden tuotteen puolelle, voin joutua loppuryntäyksessä jalkoihin, enkä uutena välttämättä pärjää työntekijöiden välisessä kyynärpäätaistelussa", piintynyt tuumaili.

Piintyneen hermot eivät kestäneet tuota pohdiskelua kovinkaan kauaa ja hän päätti siirtyä uuteen tuotteeseen jo ennen kesää. "Olisi ainakin töitä koko ajan, ettei tulisi aika pitkäksi", mietiskeli hän. Yllättäen hän näki ilmoituksen että storageen eli varastoon tarvittiin työvoimaa. Piintynyt päätti vaihtaa storageen, lopettaakseen hermoilunsa, oppiakseen uutta ja jättääkseen standardin työntekijät ihmettelemään.

Aluksi hän meni juttelemaan storagella työnjohtajan kanssa. Tämä sanoi että uusi työntekijä valittaisiin sitten kun hakemuksia olisi tullut tarpeeksi. Huomattuaan että volymin puolelle otettiin suoraan ilman odottelua, päätti piintyneemme sittenkin hakea volymin puolelle. Niinpä hän meni sanomaan storagelle, että onkin jo aloittanut volymilla, eikä ole enään storagelle hakijoiden joukossa.

Ensimmäisen osaston eli standardin työnjohtaja, joka ei ollut halunnut työvoimansa katoavan, tuli sitten juttelemaan piintyneemme kanssa.

-Etkö haluaisikin jäädä tälle vanhalle osastollesi, kun et kerran mennyt sinne storageen? Kysymys tuli niin yllättäen että piintyneemme melkein palasi takaisin vanhaan osastoonsa standardiin. Sekunnin kymmenesosassa hän kuitenkin päätteli että joutuisi osastonvaihtosotkunsa takia naurunalaiseksi, ellei veisi sitä loppuun.

-Olen jo päättänyt että siirryn Volyymin puolelle, sanoi piintyneemme niin järkähtämättömästi kuin osasi. Volymilla riitti ainakin työtä ja uuden uunin osat olivat korkeaa teknologiaa, mikä kiehtoi. Lisäksi hänen työtehtävänsä laajenivat testauksen puolelle.

Alkukangertelujen jälkeen piintyneemme osasi tehdä muutamia hommia tarvitsematta kysellä koko aikaa neuvoja. Päivät kuluivat siinä missä kuluivat ja koko ajan oli jotain tapahtumassa. Uuden tuotteen tuotantomääriä kasvatettiin ja lastentauteja etsittiin kuumeisesti. Piintyneemme tunsi olevansa osa suurta kokonaisuutta.

Aloittaessaan työt Rubberfluxilla, oli piintyneemme, niinkuin varmaan moni muukin, ajatellut että hänelle selviäisi se mystinen Rubberin menestyksen salaisuus. Parissa vuodessa hän oli kuitenkin huomannut, ettei työpaikalta ollut minkäänlaista näkyvyyttä firman toimintaan. Päätöksien tekeminen eteni hierarkkisesti ylhäältä alas, eivätkä työntekijät tienneet mitä ylemmillä portailla tapahtui. Enemmän tietoa hän oli saanut sellaisilta muiden firmojen ihmisiltä, jotka olivat olleet Rubberin kanssa tekemisissä.

Piintynyt ei tarvinnut tietoa mihinkään. Hänestä oli vain kivaa nuuskia erilaisia asioita. Rubberin infotilaisuuksissa tietoa jaettiin melkein propagandan omaisesti, ainakin mikäli kasvaviin tulos ja kappalemääriin oli uskomista, se mitä todellisuudessa tapahtui, tuntui jäävän hämärän peittoon.

Tuota nuuskimishimoa lisäsi huomattavasti myös se, että Rubberin työntekijöille painotettiin tuotantosalaisuuksien pitämistä ja mystistä Rubberin henkeä. Jokainen oli joutunut allekirjoittamaan salassapitosopimuksen, jossa kiellettiin firmaa vahingoittavan julkisuuden levittäminen, salaisiksi luokiteltujen asioiden vieminen firman ulkopuolelle ja muu sellainen.

Rubberfluxin esittelypäivilläkin oli ollut entinen salainen agentti luennoimassa. Hänet oli palkattu Rubberille maan tiedustelupalvelun listoilta, mitä ilmeisimmin tarpeeseen eikä hän suinkaan salannut sitä. Agentti loi jännittävää ilmapiiriä eloisilla yritysvakoiluvisioillaan. Rubberilla tuolloin vasta vähän aikaa työskennelleestä piintyneestä se oli tuntunut jo vähän liioitellulta. "Älkää hölöttäkö ravintolassa ohi suunne jos joku tulee kyselemään jotain. Lentokoneen akustiikka voi olla yllättävä. Vierustoveri ei välttämättä kuule mitä yritätte hänelle huutaa, mutta kauas toiselle puolelle voi kuulua vaikka kuinka hyvin. Se johtuu rungon pyöreästä muodosta", oli agentti sanonut.

Piintyneestämme oli tavallaan jännittävääkin olla korkean teknologian yrityksessä töissä. Vaikka työ olikin melko arkista ja yleensä samanlaista aina päivittäin, liittyi Rubberifluxiin jotain mystistä ja hienolta kalskahtavaa. Rubberin käytävillä käveli kaikenrotuisia ihmisiä, nörttejä, huipputyylikkäitä osaajia ja muita Armani-pukuisia kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Kuka tahansa heistä saattoi olla huippuosaaja, teollisuusvakoilija tai agentti.

Piintynyt ei ollut vielä edennyt kovinkaan vastuullisiin tehtäviin, mutta hänellä oli jo jonkinlainen kokonaiskuva oman osastonsa tuotannon eri vaiheista. Volyymin puolellakin hän sai jo osallistua tuotteiden valmistuksessa monenlaisiin töihin. Hän avasi oven kellokortillaan. Sitten hän meni pukukaapilleen. Laittoi työvaatteet päälle ja käveli työpaikalleen. Kukaan ei kiinnittänyt häneen erityisemmin huomiota. Hän tervehti muutamaa tyyppiä. Häntä ei aina tervehditty, eikä hänkään aina tervehtinyt. Tervehtimisen lait olivat hienovaraisia, eikä piintyneemme aina hallinnut niitä. Jos hän ei saanut vastatervehdystä, päätti hän joissain tapauksissa härkäpäisesti jatkaa tervehtimistä ja muutamissa tapauksissa onnistuikin sitkeydellä saamaan vastatervehdyksen. Joissain tapauksissa tervehtiminen alkoi tuntumaan molemmista puulta ja muuttui yhä väkinäisemmäksi, jolloin siitä vähitellen luovuttiin. Joskus ei ollut aihetta täyteen tervehdyksen vaan vain jonkinlaiseen juuri ja juuri havaittavaan nyökkäykseen.

Rubberfluxilla muodostui joka paikkaan ihmisjoukkioita, kokouksia, tilannekatsauksia, samanmielisten lorvailukeskittymiä ja muita ryhmiä joissa puhuttiin työasioita tai yritettiin elätellä smaltalkia. Piintyneemme ei ollut kovinkaan hyvä tuonlaisissa tilanteissa. Jos häntä alkoi aihdistamaan, hän etsi itselleen jonkin työn ja istui sen ääressä keskittyen vain työhönsä. Rubberfluxilla oli yllättävän paljon yleistä hälinää. Enemmän piintynyt poikamies nautti keskittyneestä työstä. Tuonlaisina hetkinä yleensä aamukahvin jälkeen, hän monasti tunsi työstään suurta nautintoa.

Ensin tuli kahvitauko, se oli noin tunnin kuluttua töiden alkamisesta. Aamuvuorossa kahvitauko avasi päivän. Aamupalaa ei vuorotyöläinen kerennyt kotona syömään, koska joutui heräämään niin aikaisin. Kahvista pari tuntia ja oli ruokatunti. Ruokatunti oli aamuvuorossa liian aikaisin ja iltavuorossa aivan liian aikaisin heti työpäivän alussa, koska ruokalahenkilökunnan piti päästä kotiin. Onneksi ruokaa saattoi varastoida jääkaappiin, joka tosin sijaitsi puolen kilometrin päässä ruokalasta. No, kävelyn saattoi suorittaa tehtaan sisällä ja työajalla. Yhdestätoista puoli kahteen oli päivän pitkästyttävin vaihe, "iltapäivän kuolema". Ruoansulatus vei energian tarkoituksiinsa. Joskus kun oli hiljaista saattoi piintynyt tokaista: "tunti ruokailua ja tunti huokailua". Tuolle jutulle tosin ei paljoa naurettu, koska se ei ollut Rubberflux-henkinen. Vähän helpompaa oli kahvin jälkeen kahdesta noin kolmeen, sitten saikin jo lähteä kotiin.

Iltavuorossa rutiinit tapahtuivat suurinpiirtein samassa järjestyksessä, mutta kello kahdesta päivällä ilta kymmeneen. Illalla piintyneemme oli yleensä jo hieman väsynyt, muttei välttämättä saanut kotona nukutuksi vielä puolenyön tienoilla.

Piintyneellämme oli ollut ensimmäinen kesäloma, tosin lyhyt ja palkaton. Kesällä hän oli myös aloittanut seurustelun eli oli alkanut kärsiä "PMS"-oireista. (poikamies mutta seurustelee).

(Miten piintyneelle poikamiehellemme käy seurustelun syövereissä. Siitä ei ole tämän vaatimattoman litteroinnin yhteydessä mahdollisuutta kertoa, joten joudumme varmasti palaamaan aiheeseen tämänkin asian tiimoilta.)

Syksyllä hän oli alkanut väsymään, ja oli terveydenhoitajan ohjeiden mukaisesti aloittanut voimisteluharjoitukset. Kesälomalla olivat kaverit ja tutut pyydelleet oluelle. Muutaman kerran hän oli lähtenyt, mutta kun soittoja oli tullut peräkkäisinä päivinä, oli hän valitellut lomastressiä. Seurustellakin oli pitänyt. Loman jälkeen hän oli käynyt viikollakin oluella. Seuraavana päivänä Rubberfluxin pitkät persoonattomat käytävät, liukuhihnanomaiset työvaiheet ja energinen henki olivat ahdistaneet. Muutaman kerran kieltäydyttyään, oli hän saanut huomattavasti vähemmän kapakkatarjouksia. "Toivottavasti minua ei kokonaan unohdeta", hän oli mietiskellyt. Naisystävä oli kehoittanut välttämään liiallisia istuntoja. Pelko tuttujen katoamisesta ei ollut kokonaan aiheeton, sillä kaksivuorotyö heikensi huomattavasti mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään.

"Nyt syksyllä aloitan hurjan urheilukuurin. Se tekee tästä löysäilystä lopun", mietiskeli piintyneemme krapulaisen hien vallassa ja teki punnerruksia. Joulu oli tulossa ja piintyneemme odotteli joululomaa. Ihmeekseen hän huomasi ihmsten ympärillään vain lisäävän työtahtia. "Vuoden tilinpäätökseen täytyy saada mahdollisimman suuret luvut", kuului vastaus. Tiedossa oli myös ylitöitä. "Joulupyhistä voisi saada yli kolmesataaprosenttisen palkan", sanoi joku.

Piintyneemme valmistautui joulun koettelemukseen niin töissä kuin vapaa-ajallaankin. Kun töitä paiskittiin urakkavauhtia työpäivät läpi ja joka toinen viikonloppu, alkoivat loputtomat palaverit ahdistaa. Piintyneemme hieroskeli käsiä yhteen, kiristeli pakaroitaan - kuten oli kuullut tehtävän silloin kun haluttaisiin siirtää huomiota hermostumisesta muihin toimintoihin. Se oli joku vanha näyttelijöiden kikka. Piintyneemme alkoi tuntemaan itsensä näyttelijäksi. Osia tuli ja meni. Saldoja pähkäiltiin, koodeja etsittiin. Hänestä tuntui kuin elämä olisi muuttumassa loputtomaksi palapeliksi, johon muka suuren kiinnostuneisuuden vallassa etsittiin aina uusia palikoita. "Miten ne voi jaksaa tätä", mietiskeli piintyneemme.

Joulupyhiksi kiire kaikeksi onneksi kuitenkin hieman helpotti ja piintyneemme sai kolme vapaapäivää. Kiire jatkui taas välipäivinä. Uudenvuoden aattona kun raketit poksahtelivat, mietiskeli piintyneemme puoliääneen: "Niin meni sekin vuodenvaihde kuin höyryjyrän selässä", ja kippisti shampanjaa väsyneen turtumuksen vallassa.